Vauhtia riittää - Henna 8v
-Mulla on kuuma jo valmiiks! huutaa 8-vuotias Henna Meriläinen. Hennan jumppatunti on juuri alkanut Kuntoutus Ortonin jumppasalissa. Hennalla on synnynnäisen vamman takia vain reidentyngät, mutta liikettä, vauhtia ja puhetta tytöllä piisaa. Juokseminen ja hyppiminen onnistuvat tyngilläkin, ja miltei yhtä ketterästi Henna kävelee käsillään.
Henna on Respectan ja KuntoutusORTONIN yhteisasiakas ja respectalaisille tyttö on tullut tutuksi proteesien valmistus- ja huoltokäyntien aikana varsinaisena ilopillerinä. Hennan viimeisimmät proteesit valmistettiin Respectassa elokuussa 2007 ja niiden kanssa toimimista pitää harjoitella paljon. Käytännön opettelemisesta ja ohjauksesta vastaa KuntoutusORTON, jonka kanssa Respecta on suunnitellut ja toteuttanut mm. alaraaja-amputoitujen hoitoketjun. ORTONissa Hennan kuntoutuksesta vastaa fysioterapeutti Mika Määttänen.
Mika kertoo, että tällä hetkellä Hennan jumppatunteja on 25 kertaa vuodessa ja uintikertojakin sama määrä. Kaksikon sujuva yhteistyö on silminnähtävää.
-Näissä jumpissa teemme Hennan kanssa paljon lihasvoimaa lisääviä harjoituksia sekä koordinaatio-, kävely- ja juoksuharjoituksia. Pari vuotta tässä on nyt tehty hommia kävelytaidon parantamiseksi, kertoo Mika.
Henna lauleskelee selällään jumppamatolla - vuorossa on venyttelyä ja vatsalihaksia. Mika ohjaa ja Henna pitää lukua vatsalihasliikkeiden määrästä ja sotkee luvunlaskun kikatuksen lomassa. Pian tyttö kierähtää vatsalleen ja sitten jumpataan selkää. Kun venyttelyosuus on ohi, Henna nostaa itsensä käsivarsien varaan ja välipalana pomppii käsillään yhteensä viisi kertaa ja haluaa kokeilla yhdellä kädellä seisomista - kaksi sekuntia onnistuukin hienosti.
Henna kiinnittää proteesit tottuneesti itse ja kohta Henna jo kävelee ympäri liikuntasalia ja höpöttää samalla.
-Yksi kierros ilman pulinaa ja varpaat samaan suuntaan kuin nenä! Ja sulla on taas niin hirmuinen vauhti, että huh huh! Muista että pysähtymistäkin täytyy treenata, naurahtaa Mika, kun Henna painelee ympäri salia kikattaen ja pölisten samaan aikaan.
-Hennan kanssa ei tarvitse pelätä kaatumista, koska sen hän osaa muutenkin. Se on tämän likan yksi hyvistä puolista, toteaa Mika kun Henna kupsahtaa kumoon keskittymisen herpaantuessa..
“Vaikeinta on olla hikoilematta”
Hennan mummi Eila Meriläinen on mukana seuraamassa suojattinsa harjoittelua. Eila kertoo, että koulumatkat Henna kulkee pyörätuolilla ja myös silloin jos kaupungin vilskeeseen on asiaa. -Henna on todella vikkelä. Kotona tyttö liikkuu tyngillä rappusetkin nopeammin kuin useat muut. Eila on ollut tyytyväinen Hennan kuntoutuksen uudesta käänteestä pari vuotta sitten. Mika ja Respectan tuotantojohtaja Reijo Rissanen ovat ottaneet tytön proteesiasiat oikein sydämenasiakseen.
-Vaikeinta on, ettei tulis hiki, Henna puuskuttaa vastauksen kysymykseen mikä mahtaa olla kaikkein raskainta tai vaikeinta jumppatunneissa, ja jatkaa ”Mun mummoni muni mun mammani” laulun laulamista.
-Sovitaan niin, että kun olet tehnyt kolme kierrosta, kävellyt takaperin ja harjoitellut ristiaskeleita, saat laulaa mummin iloksi koko illan, Mika nauraa ja sopimus on mieleinen
Yhteistyö on voimaa
-Tapasin Hennan ensimmäisen kerran kesällä 2007. Hänellä oli proteesit, joissa ei ollut polviniveliä, suorat pätkät vain. Ensimmäiset polvinivelelliset proteesit tehtiin sitten elokuussa, muistelee Respectan tuotantojohtaja Reijo Rissanen. Seuraavan kerran Hennan proteesit tarvitsee uusia noin vuoden päästä ja silloin taas mietimme mm. pukeutumisasioita ja lapsen mahdollisimman luonnollista ja vauhdikastakin liikkumista.
Hennan jaloista on olemassa toinen pari kaiken varalta ja on myös sovittu, että kriittiset varaosat löytyvät aina Respectasta. Kerran on jo ollutkin sellainen pikahuollon paikkakun proteesi rikkoutui kesken kaupunkivierailun.
-Lapset ovat niin kovia menemään ja touhuamaan, että on aina hyvä olla varaosia valmiina. Proteesien tupet on kyllä uusittava parin kuukauden välein, sillä noin kovassa käytössä niiden reunat voivat repeytyä, kertoo Reijo.
Tärkeää on myös huoltajien, fysioterapeuttien ja lääkäreiden yhteistyö. Kun kaikki toimivat yhdessä, on lopputuloskin hyvä.
-Kyllä tässä loppuelämä tehdään yhteistyötä. Kriittisin vaihe tulee, kun Henna kasvaa nopeasti. Lasten komponentit eivät sitten enää kestä kun painoa tulee lisää. Vääntömomentit, kasvu ja paino eivät kulje samassa suhteessa ja lasten komponentteja on vähän markkinoilla. Mutta sehän vain lisää haastetta, naurahtaa Reijo.
-Ei tämä rankkaa ole, hauskuutta vain! Näitä töitä on kyllä todella mukava tehdä. Aikaa kaikelle: asiakkaille, tutkimustyölle ja dokumentoimiselle saisi vain olla enemmän.